Maalaus numeron mukaan – maisemat

Maisemien numeroiden mukaan maalattavien sarja kokoaa yhteen maisemat, joita harrastajat pyytävät useimmin: merenranta, lumiset vuoret, maaseutu ja mökit. Jokainen numeroitu kangas esittää sommitelman, joka on jaettu alueisiin, joista jokainen on yhdistetty numeroituun akryyliväripurkkiin. Myydyin koko on edelleen 40×50 cm, joka on kompromissi näkyvien yksityiskohtien ja kohtuullisen valmistusajan välillä: 15–25 tuntia alueiden lukumäärästä riippuen, usein 30–50 näissä malleissa.

Valitse meri-, vuori- tai maaseutumaisema

Auringonlasku rannalla vaatii sävyjen hallintaa: oranssi, vaaleanpunainen ja violetti limittyvät usein kolmessa tai neljässä vierekkäisessä alueessa, mikä tekee lopputuloksesta alttiimman sekoitusvirheille kuin tasaisen sininen taivas. Luminen vuoristomaisema puolestaan perustuu jyrkkiin kontrasteihin valkoisen, harmaan ja kylmän sinisen välillä, mikä on helpompaa ensimmäiseksi maalattavaksi teokseksi. Lumipeitteiset mökit tuovat lisähaasteen: valaistut ikkunat ja savupiipun savu vaativat hienovaraisia siveltimenvetoja nro 0 tai nro 1 siveltimellä.

Kolme kriteeriä auttavat tekemään oikean valinnan:

• Numeroitujen alueiden määrä: alle 30 aloittelijalle, yli 50 henkilölle, joka on jo maalannut kaksi tai kolme taulua
• Jatkuvien sävyerojen (meri, taivas) ja tasaisempien väripintojen (vuoret, rakennukset) läsnäolo
• Kankaan koko: 30×40 cm toimiston seinälle, 50×70 cm olohuoneeseen

Maisema, maalaustaiteessa myöhään tunnustettu genre

Maisema oli vuosisatojen ajan maalauksen taustalla, ennen kuin siitä tuli itsenäinen aihe. Kiinalaisessa shan shui -perinteessä, joka syntyi 6. vuosisadalla, se oli jo itsenäinen teema, jonka keskiössä olivat vuoret ja vesi. Euroopassa luonnonmaiseman merkitys kasvoi vasta renessanssin aikana, mutta se oli edelleen alisteinen etualalla oleville raamatullisille tai mytologisille kohtauksille. Laji tunnustettiin virallisesti vasta 1500-luvulla, ja kesti vielä kaksisataa vuotta, ennen kuin se vakiintui todelliseksi pääaiheeksi.

Käännekohta tapahtui romantiikan myötä 1700-luvun lopulla. Liike jakoi maiseman kolmeen lähestymistapaan: maalaukselliseen, joka korosti villiä luontoa; bukoliseen, jonka keskiössä oli ihmisen kesyttämä maaseutu; ja ylevään, joka esitti luonnon ihmistä ylittävänä voimana. Philippe-Jacques de Loutherbourgin vuonna 1803 maalaama teos Lumivyöry Alpeilla havainnollistaa tätä viimeistä tyylisuuntausta: vuori, joka murskaa kaiken ihmisen läsnäolon kankaalla. Vuosisataa myöhemmin Claude Monet ja impressionismi siirtävät huomion yksityiskohdista yleiseen tunnelmaan: valo ja väri ovat tärkeämpiä kuin puun tai kallion tarkat ääriviivat.

Maalauspöydältä numeroiden mukaan maalattavaan maisemapakettiin

Numeroiden mukaan maalaaminen ei ole mikään uusi ilmiö. Menetelmän keksi vuonna 1950 Dan Robbins, joka oli tuolloin Max S. Kleinin alainen Palmer Paint Company -yrityksessä. Neljän vuoden aikana Yhdysvalloissa myytiin yli 12 miljoonaa sarjaa Craft Master -tuotemerkillä. Periaate on pysynyt samana siitä lähtien: esipainettu kangas, jossa on numeroidut ääriviivat, kuhunkin numeroon vastaavat akryyliväripurkit sekä 20–30 minuutin kuivumisaika kahden kerroksen välillä.

Jokimaisemassa tai rannikkokaupungin maisemassa maalausjärjestys on tärkeä: ensin taustat (taivas, meri, kaukaiset vuoret), sitten etualalla olevat elementit (veneet, julkisivut, puut) ja lopuksi yksityiskohdat ohuella siveltimellä. Tämä järjestys estää vaalean värin maalaamisen jo kuivuneen tumman alueen päälle, mikä on aloittelijoiden yleisin virhe. Valmis maisemamaalaus ripustetaan kuivumisen jälkeen ilman pakollista lakkausta, vaikka mattalakka suojaa paremmin pölyltä useiden vuosien ajan.